maanantai 15. toukokuuta 2017

Puolivuosikatsaus(ko)

Tiietään tiietään...aikaa on jälleen vierähtänyt luvattoman paljon viimeisimmästä postauksesta enkä edes jaksa selitellä. Se on kuitenkin turhaa. Tästä tulee hirvittävä megapostaus jota kukaan ei jaksa lukea, mutta onpahan tallessa mitä on alkuvuonna tullut tehtyä. Käsitöitä jonniin verran, mutta ei niitä ole tullut puoliakaan kuvattua. Jaa-a, mistähän sitä alkais, erittäin todennäköisesti ajat menevät sekaisin näissä tapahtumissa, mutta haitanneeko tuo. Jotain päivämääriä sentään on ylhäällä. 

Katju kävi kylässä 14.1. ja kivaahan meillä tietysti oli. Neuloskeltiin/virkkailtiin ja tietysti juotiin teet. Ja mä sain ihanat herkkutuliaiset, nam! On se kiva kun mua käy välillä ystävät piristämässä täällä metsässä. 

Sitten oltiin 26.1. porukalla Marin luona ja voi että mitkä herkut Mari oli loihtinut. Se olikin mun ensivisiitti heillä. Kiitos kivasta illasta :)


Lapsuudenystäväni kävi tyttärensä kanssa ekan kerran täällä mun nykyisessä asuinpaikassa, enhän mä oo asunut täällä kuin nyt toukokuussa 10 vuotta, hih. Olin tehnyt Dropsin Cloud-langasta pipoja ja tuubihuiveja, Jaanan ja Sinin mukaan niitä sitten lähtikin parit pipot ja parit tuubit. Kiva että tykkäsivät.

Katju juhli helmikuun alussa 50-v. synttäreitään ja oli kutsunut ystäviä viettämään niitä 11.2. Tallinnan risteilylle. Reissusta kehkeytyi tietysti kunnon kässäristeily. Anna nähtiin Tallinnassa ja hän tuli meidän kanssa kahvilaan. Kiitos kaikille ihanille!



Maaliskuussa olin Jäärän kanssa Tukholman risteilyllä Siljalla. Ruoka oli taivaallista ja vanhassa kaupungissa käytiin Tukholman vanhimmassa kahvilassa. Se oli kaunis paikka ja teekin tuotiin oikein pannussa. Nautin siellä sitruunamarenkileivoksen ja voi miten se suli suuhun.


Jätin tarkoituksellisesti pois kuvat joissa Jäärä on. Hän nimittäin jätti mut 25.4. niin en tiedä haluaisiko, että laitan hänen kuviaan tänne, niin päätin ottaa varman päälle ja jättää ne pois. Kun en nyt voi lupaakaan kysyä. En ala tässä asiaa ruotimaan tämän enempää, koska erosotkut ovat mielestäni ainoastaan kahden ihmisen välinen asia ja olisi mielestäni kohtuutonta ellei peräti moukkamaista ruotia niitä somessa. Älkää ystävät rakkaat (mikäli teitä täällä vielä on jokunen sinnitellyt) olko musta kuitenkaan huolissanne, mä pärjään aina. Mut on jo niin monessa liemessä keitetty, että tämäkin kokemus lopulta vaan vahvistaa mua. Ja kuten Tommy Tabermann on viisaasti sanonut: "Katso, ehjimmät meistä on sirpaleista tehty". Onneksi kesä tulee ja mulla on toukokuullekin buukattu jo kaikkea kivaa tekemistä. Kyllä tämä tästä.


20.4. olin Liisalla kylässä ja maistoin ekan kerran "vanhaa goudaa", vaikka oon gouda-juustoa muuten syönyt, niin tämä oli ihan uusi tuttavuus. Ja mustahan tuli het kättelyssä tämän juuston ystävä. Vaikka ihan samaa en ole löytänyt kaupoista, niin aika samanmakuisia ne ovat. Tänään ostin just taas uuden niin pääsen vähän herkuttelemaan. Kiitos Liisa ihanasta illasta! 


Kyllä mä todistettavasti jotain oon neulonutkin.



Perjantaina olin hyvän ystäväni luona kylässä ja olihan taas herkut pöytään kannettu! Ensin aina niin ihanaa Raclettea ja illalla vielä juotiin teet ja syötiin tittidittidii...sitruunamarenkipiirasta :D


Heidän upouusi grilli/huvimaja (no en tiedä voiko enää puhua majasta kun se on niin suuri, huvila paremminkin) tuli nyt sitten koekäytettyä ja sehän toimi loistavasti. Sitten tulikin jo vähän viileää ja siirryimme sisälle virkkaamaan ja neulomaan. Yläkuvassa olevat taljat on viety multa "käsistä" ;) Kotiin lähdinkin vasta kahdelta yöllä...iih. Kiitos ihana ystäväiseni mukavasta illasta :)

Mulle tuli tämän eron myötä joku ihmeen vimma maalata ja tämmöinen tuli sitten paperille. Ystäväni sanoi tästä "tunteiden aallokko, myllerrys ja rauha, henkinen kasvu". Ja täytyy sanoa, että ei varmaan kovin kaukaa ollut haettu, mulle tuli tän maalaamisen jälkeen hirmu hyvä olo. Sellanen levollinen. Vaikka mun silmiin toi näyttää vaan joltain töherrykseltä, mutta eihän se olekaan se pointti miltä näyttää vaan miltä tuntuu.

Mä oon saanut vihdoin ja viimein Liisan opettaman virkatun kassin valmiiksi. Ystäväni Katri teki siihen vuorin ostamastani kivasta muffinssikankaasta ja tältä se nyt näyttää, tästä tuli kyllä tosi kiva, varsinkin Katrin ansiosta :)





Ja sitten vielä loppusilaus. Olin tänään työkaverini kanssa syömässä myöhäisellä lounaalla. Ennen käytiin aika usein keskellä päivää, mutta kun kumpikin ollaan lopetettu salilla käynti, niin ei tule niin helposti lähdettyä. Nyt kyllä sovittiin, että voisi hieman useamminkin nähdä. Asema X oli meidän ruokapaikka tällä kertaa ja Cobb-salaatti oli herrrrrkullista, nam! Kiitos Eeva mukavasta lounasseurasta :)
Ja nyt vihdoin tämä jättipostaus on valmis, eihän tähän mennytkään kuin 1.5 tuntia! Tuo kuvien lataaminen tällä mun antiikkisella masiinalla kun kestää iäisyyden, uuh. Jos jaksaisi päivittää hieman useammin niin siinä ei kauaa menisi. Menneet ovat ne ajat kun postasin neljäkin kertaa kuukaudessa, eh!



maanantai 2. tammikuuta 2017

Vuosi 2016 selätetty

Onhan taas pitänyt eräätkin kerran postata, mutta en ole ehtinyt/jaksanut. Nää postaukset alkaa nykyään samanlaisella seli-seli -lässytyksellä, argh! No niin, mutta on vaan mukavampaa istua sohvan nurkkaan neule kädessä kuin postata jotain jonnin joutavaa.

Valmistuneita töitäkin on, mutta enempi tästäkin taitaa tulla ruokapostaus. Sitä paitsi ne lukuisat tossut, pipot ja huivit jotka tein joulun alla, ovat jo saajiensa käsissä. Vaan eipä niissä nyt mitään erikoista nähtävää ollut.

Marraskuussa käytiin Jäärän kanssa Tampereella. Ensin kulutettiin aikaa läheisessä kuppilassa kun oltiin etuajassa. Tässäpä Jäärälle kasvot kokonaan ekan kerran blogissa julkaistuna ;)
Sitten oli ruokailu kellariravintola Plevnassa ja voi kun siellä oli hyvä ruoka! Mä söin kunnon pihvin ja Jäärä otti klassikkoannoksen, jonkun makkarapannun, mutta siitä ei ole kuvaa koska se ei onnistunut. Ensin syötiin yhteinen alkupala, vuohenjuustosalaatti.
         
Jälkkäriksi Tampereen jäätelötehtaan omaa jädeä, tervajäätelö ja mikähän se toinen oli, terva oli parempaa. Meinasin pyörtyä kun näin annokset ja sanoin tarjoilijalle, että yksi olisi riittänyt jos olisi tiedetty, että ovat niin valtavat annokset. Tarjoilija sanoi: "No meillä ei oikein ole mitään pientä". Niinpä!

Niin ja käytiinhän me sitten vielä karkkikaupasa tai Karkkimerihän se on.

Marraskuussa käytiin viemässä lampaantaljoja muokkaamolle ja ostin sieltä saappaisiin kunnon lampaankarva-pohjalliset, ei palele varpaat enää. Jäärä osti mulle aivan ihanan kunnon vanhanajan karvalakin. Se päässä ei haittaa pihalla touhutessa viimat eikä muut.

Taannoisella Forssan reissulla ostamani Noro-lanka pääsi hamoseksi. No eihän se kolme kerää riittänyt vaan Jäärä osti mulle yhden lisää ja niinpä hame ei jäänyt ihan miniksi. Hieman haastellinen kuvakulma kuvata omia kinttuja.

neulepintaa lähemmin

Leppävaarassa Cafe Perobassa kävin ekaa kertaa ja vaikka puitteet olivat ihanat, niin en tiedä menenkö toiste ainakaan talvisaikaan. Kesällä ehkä puheensorina ei äityisi pihalla ihan niin korviin käyväksi. Siellä oli parit lankamyyjät ja ostin ihme kyllä ainoastaan yhden vyydin lankaa. Aivan ihanaa teetä ja pinaattipiirasta sekä jälkkäriksi korvapuusti. Ihan kiva ilta kuitenkin.

Kristiinan luona kävin parin päivän päästä ja olisi ollut kiva viihtyä pidempäänkin, mutta Merin koiruus oli tulossa mulle hoitoon niin piti ennättää kotiin. Kiitos maittavasta tarjoilusta ja seurasta :)
Lentävässä lapasessa oli joulun alla joululahja-valvojaiset ja sinne oli päästävä.Siellä olikin kiva yllätys kun Lapasen reippaat naiset olivat keittäneet kunnon riisipuuroa ja leiponeet Lapas-pipareita, kyytipojaksi glögiä. Maistui :) Ostin itselleni yhden vyydin joulunpunaista lankaa josta tulee jälleen risteilyhuivi.
Lankoja oli jokaiseen makuun, mutta nämä puhuttelivat mua erityisesti.Tuota punaista siis lähti mukaan.
Käväisipä siellä paikallinen kuuluisuuskin meitä viihdyttämässä, laulaa luikauttaen muutaman kivan joululaulun. Ja niin meillä oli mukavaa.



Viiru niin tykkää näistä joululahjasäkeistä. Niitä on mahdotonta saada viikattua joulun jälkeen kaappiin kun herra makoilee jatkuvasti niiden päällä tai sisällä.

Lankatilinpäätös piti tänään vielä tehdä ja laitan sen tähän samaan syssyyn. Hirveän laiha saalis! 7101 g! Melkein 2.5 kg vähemmän kuin edellisenä vuonna. Voi tosin olla, että tässä ei ole ihan kaikki koska systeemi vähän petti...okei okei, mä olin laiska enkä merkannut kertaakaan valmiiden tekeleiden taulukkoon yhtään mitään ja niitä lippuja ja lappuja sitten saattaa olla jossain muuallakin, mutta näillä on nyt mentävä. Mulla oli edellisenä vuonna hieman retuperällä taulukkohomma ja sovin itseni kanssa, että parannus on tehtävä. Ei tehty, tehtiin huononnus! No, katsotaan josko tämä vuosi menisi paremmin senkin osalta. Nyt on nimittäin enemmän aikaa itselle. Olen ollut naapurikylässä sijaitsevassa käsityöpuodissa vapaaehtoishommissa ja se on niellyt kyllä aikaani melkoisesti. Mä oon pikkuhiljaa opetellut luopumaan sellaisista asioista jotka ei enää palvele mua, ts. tuo iloa ja vastaa tarkoitustaan. Mulla onkin nyt aivan mahtava vapauden tunne kun hain sieltä kamppeeni pois. Tervetuloa uusi vuosi, tule hyvä vuosi! Mukavaa alkanutta vuotta lukijoilleni, mikäli täällä vielä sellaisia sattuisi käymään.                      

tiistai 22. marraskuuta 2016

Shoppailua ja makuja & pikkujoulut

Meillä oli 12.11. shoppailu-reissu Forssaan neljän naisen voimin. Olipa virkistävä reissu. Ensin käytiin vähän alusvaateostoksilla, joista kuvia ei tänne tule, joku yksityisyys pitää ihmisellä olla. Sen jälkeen käytiin ihanassa kaupassa, jonne mä vonguin päästä. Oon nähnyt sen monesti Teen kanssa ohi ajettaessa, mutta eihän se Jäärän kutkale sinne ole suostunut mun kanssa lähtemään. Puodin nimikin on niin ihana, "Hushållska", sisustus- ja lahjatavaraliike ja on siellä vähän vaatteitakin. Pentikin tuotteita on myös myynnissä. Mun henki lähes salpautui ovesta sisälle astuessani. Jähmetyin siihen paikkaan. Enkä nyt edes yhtään liioittele. Myyjätär oli oikein mukava ja myöhemmin paikalle tupsahti toinenkin. Jos rahaa olisi ollut enempi käytössä, niin olisihan sieltä tarttunut varmaan yhtä jos toista mukaan, mutta ostin vaan kattauskynttilöitä, punaisia koska kohta on joulu.
 
Myyjätär suositteli meille ruokapaikaksi lähiruokaan erikoistunutta ravintola Vispilää ja sinnehän me nälkäiset sitten suunnattiin. Toiset söivät maksaa, joka oli myös todella hyvää (sain maistaa) ja mä söin pippuripihvin joka oli ihanaa. Jälkkäriksi otin creme bruleen ja sekään ei tuottanut pettymystä. Sinne on mentävä toistekin. Ehkäpä joskus Jäärän kanssa... 
 
 
Sokerina pohjalla...lankaa! Tiina sanoi mulle kun odotettiin liikennevalojen vaihtumista "tuolla on joku Lankapiste". MISSÄ?!? Mä käännyin tietysti salamana ympäri ja olihan siellä käytävä. Liike ei kyllä ollut kummoinen, aika sekava eikä mitenkään viihtyisä. Jos vertaa vaikka Snurreen tai Lentävään lapaseen, niin ei voida puhua edes samana päivänä. Myyjä selitti mulle langoista vähän oudosti, mulle tuli sellanen olo kuin mä en tietäisi langoista mitään. Hintoja ei juuri ollut esillä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ja myyjä ei niitä muistanut, vaan piti aina tarkistaa jostain. Hankalaa. En olisi ehkä ostanut mitään kaikkien näiden myyntipuheiden jälkeen, mutta löysin vihdoin ja viimein Noron Silk gardenia jota oon etsinyt pitkään. Ostin kolme kerää ja maksoin itseni kipeäksi. Glup.
Sitten hypätään ihan muihin aiheisiin. Viiruhan antaa yleensä mun lankojen olla ihan rauhassa, mutta joskus se antaa kerälle runtua oikein kunnolla. Tässä yllätin herran sellaisesta puuhasta.
Viime perjantaina 18.11. oli Katjun luona ilmeisesti perinteeksi muodostuneet pikkujouluneulenyyttärit, joissa mä olin vasta toista kertaa. Työpaikan pikkujoulut mua ei jaksa kiinnostaa, mutta näitähän ei voinut jättää väliin. Aivan ihana tunnelma ja ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. 
 


Meillä oli hauska leikki, lahjan ryöstö, josta en ollut aiemmin kuullutkaan. No se hauskuushan tietysti loppui siihen, kun mä olisin saanut aivan täydellisen lahjan, kaulakorun jossa roikkui silmukkamerkkejä ja vieläpä enkeli-silmukkamerkkejä. Sehän oli kuin tehty just mulle :D Tässä on kaunis paketti jonka sisällä se lahja oli, itse lahjan unohdin kuvata.
Vaan kuinkas sitten kävikään, Marsu tuli ryöstöretkelle ja vei mun ihanuuden. Leikistä ei saa suuttua ja yritin nieleskellä itkua, sain kuitenkin Marilta lohdutukseksi yhden enkelin, jonka voi laittaa riipukseksi. Kyllä se auttoikin ja minä ryöstin sitten itselleni tällaisen lahjan. Uusi hauska parkkikiekko tuli tarpeeseen vanhan risan tilalle.
Kiitos Katju juhlien järjestämisestä ja kutsusta <3 Ja kiitos mukana olleille mukavasta seurasta :)

tiistai 8. marraskuuta 2016

Iisakin kirkkoa, Roomaa...mitä näitä nyt on

Tätä mekkoa on virkattu ja purettu ja jälleen virkattu kunnes taas purettu. Kuten otsikko kertoo, niin tätä on tehty pitkään ja hartaasi, vaan eipä sitä kirkkoa eikä Roomaakaan päivässä rakennettu. Aloitin tän muistaakseni elokuussa lomalla. Lanka on Ilun Paksukkista ja neljä vyyhtiä mulla oli jo ennestään kahden vuoden takaa Pukkilan puikkopäiviltä, kaksi vyyhtiä ostin lisää. Virkkasin ylhäältä alas ja pääsin napaan asti kunnes totesin: LANKA EI RIITÄ! Eiiiiiiii! Pura pura pura. Ja mähän purin, hammasta purren. Ostin kaksi vyyhtiä lisää Lentävästä lapasesta ja aloitin uudestaan. Kunnes totesin; tulee liian pieni, rintavarustus lytyssä, virkkuu tönkköä, koukku liian pieni. Puretaanpa taas ja vaihdetaan isompaan koukkuun. Se minä jonka tunnen, olisi tässä kohtaa viskannut langat johonkin näkymättömään paikkaan ja siirtynyt seuraavaan tekeleeseen, vaan ei. Itsekin ihmettelen sitä sisun määrää. Äiti luuli mun tulleen lopultakin hulluksi, onneksi ystävät tukivat. 

Periaatteessa malli on Molla Millsin Virkkuri 3:sta, Matkamiehen paita, mutta ei sitten kuitenkaan. Aloitin kyllä sillä ohjeella, mutta kaksi kertaa aloitettuani ja purettuani totesin, että omasta päästä on jälleen tehtävä. Ohjeen ihme kyllä suurin piirtein ymmärsin, mikä on mun kohdalla jo saavutus sinänsä, mutta kaula-aukosta tuli liian pieni joten mittasin ja laskin silmukat ja sovelsin itselle sopivaksi. Sitten sovitin vähän väliä ja virkkasin. Onhan tässä varmasti parantamisen varaa, mutta ehkä sitten seuraavalla(?) kerralla tulee jo parempi. Mä oon kuitenkin tähän näinkin ihan tyytyväinen. Katjun Vihreän vallankumous antoi mulle tähän lopullisen kipinän, liivimekkoa olin haikaillut jo pitkään, mutta nyt tuli sitten hihallinen versio. Vielä ei ole käyttökokemusta, mutta täytyy sanoa että tykkään tästä. Lankaa oli 800 g ja jokaisesta väristä jäi pienet nöttöset lankaa. Ehkä niistä sais sukkiin vielä varret. Naapurin Ninni toimi assarina ja kävi samalla iltapäiväteellä.
 
 
Lanka: Ilun Paksukkis
Koukku: 3.5