maanantai 2. tammikuuta 2017

Vuosi 2016 selätetty

Onhan taas pitänyt eräätkin kerran postata, mutta en ole ehtinyt/jaksanut. Nää postaukset alkaa nykyään samanlaisella seli-seli -lässytyksellä, argh! No niin, mutta on vaan mukavampaa istua sohvan nurkkaan neule kädessä kuin postata jotain jonnin joutavaa.

Valmistuneita töitäkin on, mutta enempi tästäkin taitaa tulla ruokapostaus. Sitä paitsi ne lukuisat tossut, pipot ja huivit jotka tein joulun alla, ovat jo saajiensa käsissä. Vaan eipä niissä nyt mitään erikoista nähtävää ollut.

Marraskuussa käytiin Jäärän kanssa Tampereella. Ensin kulutettiin aikaa läheisessä kuppilassa kun oltiin etuajassa. Tässäpä Jäärälle kasvot kokonaan ekan kerran blogissa julkaistuna ;)
Sitten oli ruokailu kellariravintola Plevnassa ja voi kun siellä oli hyvä ruoka! Mä söin kunnon pihvin ja Jäärä otti klassikkoannoksen, jonkun makkarapannun, mutta siitä ei ole kuvaa koska se ei onnistunut. Ensin syötiin yhteinen alkupala, vuohenjuustosalaatti.
         
Jälkkäriksi Tampereen jäätelötehtaan omaa jädeä, tervajäätelö ja mikähän se toinen oli, terva oli parempaa. Meinasin pyörtyä kun näin annokset ja sanoin tarjoilijalle, että yksi olisi riittänyt jos olisi tiedetty, että ovat niin valtavat annokset. Tarjoilija sanoi: "No meillä ei oikein ole mitään pientä". Niinpä!

Niin ja käytiinhän me sitten vielä karkkikaupasa tai Karkkimerihän se on.

Marraskuussa käytiin viemässä lampaantaljoja muokkaamolle ja ostin sieltä saappaisiin kunnon lampaankarva-pohjalliset, ei palele varpaat enää. Jäärä osti mulle aivan ihanan kunnon vanhanajan karvalakin. Se päässä ei haittaa pihalla touhutessa viimat eikä muut.

Taannoisella Forssan reissulla ostamani Noro-lanka pääsi hamoseksi. No eihän se kolme kerää riittänyt vaan Jäärä osti mulle yhden lisää ja niinpä hame ei jäänyt ihan miniksi. Hieman haastellinen kuvakulma kuvata omia kinttuja.

neulepintaa lähemmin

Leppävaarassa Cafe Perobassa kävin ekaa kertaa ja vaikka puitteet olivat ihanat, niin en tiedä menenkö toiste ainakaan talvisaikaan. Kesällä ehkä puheensorina ei äityisi pihalla ihan niin korviin käyväksi. Siellä oli parit lankamyyjät ja ostin ihme kyllä ainoastaan yhden vyydin lankaa. Aivan ihanaa teetä ja pinaattipiirasta sekä jälkkäriksi korvapuusti. Ihan kiva ilta kuitenkin.

Kristiinan luona kävin parin päivän päästä ja olisi ollut kiva viihtyä pidempäänkin, mutta Merin koiruus oli tulossa mulle hoitoon niin piti ennättää kotiin. Kiitos maittavasta tarjoilusta ja seurasta :)
Lentävässä lapasessa oli joulun alla joululahja-valvojaiset ja sinne oli päästävä.Siellä olikin kiva yllätys kun Lapasen reippaat naiset olivat keittäneet kunnon riisipuuroa ja leiponeet Lapas-pipareita, kyytipojaksi glögiä. Maistui :) Ostin itselleni yhden vyydin joulunpunaista lankaa josta tulee jälleen risteilyhuivi.
Lankoja oli jokaiseen makuun, mutta nämä puhuttelivat mua erityisesti.Tuota punaista siis lähti mukaan.
Käväisipä siellä paikallinen kuuluisuuskin meitä viihdyttämässä, laulaa luikauttaen muutaman kivan joululaulun. Ja niin meillä oli mukavaa.



Viiru niin tykkää näistä joululahjasäkeistä. Niitä on mahdotonta saada viikattua joulun jälkeen kaappiin kun herra makoilee jatkuvasti niiden päällä tai sisällä.

Lankatilinpäätös piti tänään vielä tehdä ja laitan sen tähän samaan syssyyn. Hirveän laiha saalis! 7101 g! Melkein 2.5 kg vähemmän kuin edellisenä vuonna. Voi tosin olla, että tässä ei ole ihan kaikki koska systeemi vähän petti...okei okei, mä olin laiska enkä merkannut kertaakaan valmiiden tekeleiden taulukkoon yhtään mitään ja niitä lippuja ja lappuja sitten saattaa olla jossain muuallakin, mutta näillä on nyt mentävä. Mulla oli edellisenä vuonna hieman retuperällä taulukkohomma ja sovin itseni kanssa, että parannus on tehtävä. Ei tehty, tehtiin huononnus! No, katsotaan josko tämä vuosi menisi paremmin senkin osalta. Nyt on nimittäin enemmän aikaa itselle. Olen ollut naapurikylässä sijaitsevassa käsityöpuodissa vapaaehtoishommissa ja se on niellyt kyllä aikaani melkoisesti. Mä oon pikkuhiljaa opetellut luopumaan sellaisista asioista jotka ei enää palvele mua, ts. tuo iloa ja vastaa tarkoitustaan. Mulla onkin nyt aivan mahtava vapauden tunne kun hain sieltä kamppeeni pois. Tervetuloa uusi vuosi, tule hyvä vuosi! Mukavaa alkanutta vuotta lukijoilleni, mikäli täällä vielä sellaisia sattuisi käymään.                      

tiistai 22. marraskuuta 2016

Shoppailua ja makuja & pikkujoulut

Meillä oli 12.11. shoppailu-reissu Forssaan neljän naisen voimin. Olipa virkistävä reissu. Ensin käytiin vähän alusvaateostoksilla, joista kuvia ei tänne tule, joku yksityisyys pitää ihmisellä olla. Sen jälkeen käytiin ihanassa kaupassa, jonne mä vonguin päästä. Oon nähnyt sen monesti Teen kanssa ohi ajettaessa, mutta eihän se Jäärän kutkale sinne ole suostunut mun kanssa lähtemään. Puodin nimikin on niin ihana, "Hushållska", sisustus- ja lahjatavaraliike ja on siellä vähän vaatteitakin. Pentikin tuotteita on myös myynnissä. Mun henki lähes salpautui ovesta sisälle astuessani. Jähmetyin siihen paikkaan. Enkä nyt edes yhtään liioittele. Myyjätär oli oikein mukava ja myöhemmin paikalle tupsahti toinenkin. Jos rahaa olisi ollut enempi käytössä, niin olisihan sieltä tarttunut varmaan yhtä jos toista mukaan, mutta ostin vaan kattauskynttilöitä, punaisia koska kohta on joulu.
 
Myyjätär suositteli meille ruokapaikaksi lähiruokaan erikoistunutta ravintola Vispilää ja sinnehän me nälkäiset sitten suunnattiin. Toiset söivät maksaa, joka oli myös todella hyvää (sain maistaa) ja mä söin pippuripihvin joka oli ihanaa. Jälkkäriksi otin creme bruleen ja sekään ei tuottanut pettymystä. Sinne on mentävä toistekin. Ehkäpä joskus Jäärän kanssa... 
 
 
Sokerina pohjalla...lankaa! Tiina sanoi mulle kun odotettiin liikennevalojen vaihtumista "tuolla on joku Lankapiste". MISSÄ?!? Mä käännyin tietysti salamana ympäri ja olihan siellä käytävä. Liike ei kyllä ollut kummoinen, aika sekava eikä mitenkään viihtyisä. Jos vertaa vaikka Snurreen tai Lentävään lapaseen, niin ei voida puhua edes samana päivänä. Myyjä selitti mulle langoista vähän oudosti, mulle tuli sellanen olo kuin mä en tietäisi langoista mitään. Hintoja ei juuri ollut esillä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ja myyjä ei niitä muistanut, vaan piti aina tarkistaa jostain. Hankalaa. En olisi ehkä ostanut mitään kaikkien näiden myyntipuheiden jälkeen, mutta löysin vihdoin ja viimein Noron Silk gardenia jota oon etsinyt pitkään. Ostin kolme kerää ja maksoin itseni kipeäksi. Glup.
Sitten hypätään ihan muihin aiheisiin. Viiruhan antaa yleensä mun lankojen olla ihan rauhassa, mutta joskus se antaa kerälle runtua oikein kunnolla. Tässä yllätin herran sellaisesta puuhasta.
Viime perjantaina 18.11. oli Katjun luona ilmeisesti perinteeksi muodostuneet pikkujouluneulenyyttärit, joissa mä olin vasta toista kertaa. Työpaikan pikkujoulut mua ei jaksa kiinnostaa, mutta näitähän ei voinut jättää väliin. Aivan ihana tunnelma ja ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. 
 


Meillä oli hauska leikki, lahjan ryöstö, josta en ollut aiemmin kuullutkaan. No se hauskuushan tietysti loppui siihen, kun mä olisin saanut aivan täydellisen lahjan, kaulakorun jossa roikkui silmukkamerkkejä ja vieläpä enkeli-silmukkamerkkejä. Sehän oli kuin tehty just mulle :D Tässä on kaunis paketti jonka sisällä se lahja oli, itse lahjan unohdin kuvata.
Vaan kuinkas sitten kävikään, Marsu tuli ryöstöretkelle ja vei mun ihanuuden. Leikistä ei saa suuttua ja yritin nieleskellä itkua, sain kuitenkin Marilta lohdutukseksi yhden enkelin, jonka voi laittaa riipukseksi. Kyllä se auttoikin ja minä ryöstin sitten itselleni tällaisen lahjan. Uusi hauska parkkikiekko tuli tarpeeseen vanhan risan tilalle.
Kiitos Katju juhlien järjestämisestä ja kutsusta <3 Ja kiitos mukana olleille mukavasta seurasta :)

tiistai 8. marraskuuta 2016

Iisakin kirkkoa, Roomaa...mitä näitä nyt on

Tätä mekkoa on virkattu ja purettu ja jälleen virkattu kunnes taas purettu. Kuten otsikko kertoo, niin tätä on tehty pitkään ja hartaasi, vaan eipä sitä kirkkoa eikä Roomaakaan päivässä rakennettu. Aloitin tän muistaakseni elokuussa lomalla. Lanka on Ilun Paksukkista ja neljä vyyhtiä mulla oli jo ennestään kahden vuoden takaa Pukkilan puikkopäiviltä, kaksi vyyhtiä ostin lisää. Virkkasin ylhäältä alas ja pääsin napaan asti kunnes totesin: LANKA EI RIITÄ! Eiiiiiiii! Pura pura pura. Ja mähän purin, hammasta purren. Ostin kaksi vyyhtiä lisää Lentävästä lapasesta ja aloitin uudestaan. Kunnes totesin; tulee liian pieni, rintavarustus lytyssä, virkkuu tönkköä, koukku liian pieni. Puretaanpa taas ja vaihdetaan isompaan koukkuun. Se minä jonka tunnen, olisi tässä kohtaa viskannut langat johonkin näkymättömään paikkaan ja siirtynyt seuraavaan tekeleeseen, vaan ei. Itsekin ihmettelen sitä sisun määrää. Äiti luuli mun tulleen lopultakin hulluksi, onneksi ystävät tukivat. 

Periaatteessa malli on Molla Millsin Virkkuri 3:sta, Matkamiehen paita, mutta ei sitten kuitenkaan. Aloitin kyllä sillä ohjeella, mutta kaksi kertaa aloitettuani ja purettuani totesin, että omasta päästä on jälleen tehtävä. Ohjeen ihme kyllä suurin piirtein ymmärsin, mikä on mun kohdalla jo saavutus sinänsä, mutta kaula-aukosta tuli liian pieni joten mittasin ja laskin silmukat ja sovelsin itselle sopivaksi. Sitten sovitin vähän väliä ja virkkasin. Onhan tässä varmasti parantamisen varaa, mutta ehkä sitten seuraavalla(?) kerralla tulee jo parempi. Mä oon kuitenkin tähän näinkin ihan tyytyväinen. Katjun Vihreän vallankumous antoi mulle tähän lopullisen kipinän, liivimekkoa olin haikaillut jo pitkään, mutta nyt tuli sitten hihallinen versio. Vielä ei ole käyttökokemusta, mutta täytyy sanoa että tykkään tästä. Lankaa oli 800 g ja jokaisesta väristä jäi pienet nöttöset lankaa. Ehkä niistä sais sukkiin vielä varret. Naapurin Ninni toimi assarina ja kävi samalla iltapäiväteellä.
 
 
Lanka: Ilun Paksukkis
Koukku: 3.5

perjantai 4. marraskuuta 2016

Teetä ja huiveja

Jokunen viikko sitten olin Katjulla teekutsuilla, joka oli tervetullutta vaihtelua harmaaseen arkeeni. Emäntä olikin laittanut pöydän koreaksi ja herkut suorastaan sulivat suuhun. Ja se tee! Aivan ihanaa mansikka-vanilja -teetä, jota Katju oli ostanut Ruotsin reissulta. Mäkin ostin Ruotsista kirsikkateetä, mutta täytyy sanoa, että se ei kyllä maistu yhtään kirsikalta, eikä oikeastaan miltään muultakaan. Tietysti me myös neulottiin ja vaihdettiin kuulumisia. Oli oikein mukava ilta. Kiitos tytöt <3




Kuvat on otettu kännykällä kun kamera jäi kotiin, siitä huonohko kuvan laatu. Tai voihan se vika olla kuvaajassakin.

Kässäristeilyllä vasta aloitin KAL-risteilyhuivia jonka moni oli jo tehnyt risteilyä odotellessa, sain sen kyllä jo aikaa sitten valmiiksi, mutta mä vihaan sitä pingottamista kun ei ole oikein kunnollista paikkaa edes missä sen tekisi. Nämä huivit ovat nyt sängyn päällä otettuja. Laiska minä kun en edes päiväpeittoa laittanut :( 
Lankana Katian Merino tweed. Puikot 4.5.


Ja sitten toinen huivi jonka aloitin aikaa sitten joka jäi taas muiden mielenkiintoisempien hommien jalkoihin. 
Lankana Lankamaailman Vauva-lanka, suloisen pehmoista, mutta tiedä sitten miten käyttäytyy kun kuluu.

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Aikaa on taas vierähtänyt ja paljon, ei vaan ole oikein napannut tämä koneella istuminen enää työpäivän jälkeen. Oon pohtinut paljon jatkaako bloggaamista vai ei, mutta mitään päätöstä suuntaan tai toiseen en oo edelleenkään tehnyt. 7 vuotta tuli kesällä täyteen kun blogini Vuodatukseen perustin, että liekö tämä "suhde" nyt on sen takia kriisiytynyt kun tuo 7 vuotta on tullut täyteen. No, eihän tässä nyt naimisissa blogin kanssa sentään olla, mutta välillä tulee fiilis, että aikansa kutakin. Ja kun näitä postauksia jää väliin kun ei jaksa blogata, niin postauksia tulee laittoman pitkiä eikä niitä jaksa kukaan. 

Pukkilan puikkopäivillä tuli jälleen käytyä elokuussa ja kuviakin otettua jokunen, mutta siitä on jo niin kauan, että annetaan olla. Kivaa oli kuten aina. Jaana oli matkaseurana kuten aiemmillakin kerroilla ja Jaanalta sain ihanan synttärilahjan kun ei oltu nähty koko kesänä.

Sitten mulle sattui kotitapaturma elokuun lopulla, vikana lomapäivänä, ensin sinnittelin pari viikkoa töissä, mutta aloin olla niin kipeä, että lopulta hakeuduin lääkärin pakeille. Ensin viikko saikkua, sitten toinen ja vielä kolmas. Nyt pari viikkoa oon taas sinnitellyt töissä, mutta en oo edelleenkään kunnossa. Lampola pitäisi tyhjentää, mutta sekin on odotellut terveempiä päiviä, tuleekohan niitä...Niin ja kerinnät pitäisi aloittaa, ehkä joudun turvautumaan keritsijään. Katju, Liisa ja Mari kävivät sairauslomalaisen arkea piristämässä yhtenä päivänä ja se olikin mieluisa visiitti. Katju oli virkannut aivan ihanan tarvikepussukan johon mahtuu se kaikki oleellinen eli sakset, mittanauha ym. Liisa oli virkannut vähän isomman pussukan joka on myös tosi ihana. Mari oli näperrellyt kauniin kaulaketjun aiemmin saamieni korviksien kaveriksi, mutta kun olomuotoni muisuttaa enempi porsasta kuin naista, niin eihän se mun kaulaan mahtunut. Mari lupasi tehdä uuden pidemmällä ketjulla ja tämän saisin antaa Merille. Kiitos rakkaat ystävät ikimuistoisesta päivästä :) 
 
 
 
Kauan odotettu Burdan käsityöristeily oli 6.-8.10. ja Jaana lähti sinnekin mun hyttikaveriksi. Risteily oli kyllä tosi kiva. Ehkä pienoinen pettymys mulle oli ettei siellä ollutkaan sellaisia työpajoja kuin edellisenä vuonna oli ollut. Olin niin orientoitunut ompelemaan itselleni jotain. Trikoopipon olisi saanut ommella, mutta niitä mulla on jo pari, niin ei ollut tarvetta. Pitäähän sitäkin ohjelmistoa vähän muuttaa ettei sellaiset jotka käyvät joka vuosi tylsisty.
 
Heti kun lähdettiin kongressitilaan näin tuttuja kasvoja. Mari sanoi, että hänellä on mulle jotain...arvasinkin, että saisin nyt kaulaani sopivan ketjun, jee! Sain jopa valita useasta eri vaihtoehdosta mieluisimman. Ja nyt mulla on ihana uusi kaulakoru, kiitos Mari <3
Lankaa oli kivasti tarjolla ja muutama kerä hyttiin asti eksyikin. Ehkä oli ihan hyvä, että ei ollut varaa liikaa törsäillä, muuten en olisi mahtunut kotiovesta enää sisään! Oli kuitenkin kiva hypistellä kaikkia ihanuuksia :)
 
 
 
Kaikki puhuvat tästä ihanasta "etana-langasta", josta mulla ei ollut mitään käsitystä. Oikein kiva näppituntuma, mutta en ostanut...ehkä ensi kerralla.

Iltaisin istuttiin porukalla "kahvilassa" neulomassa ja oli mukavampaa ajanvietettä kuin notkua ravintolassa. Tukholmassa lampsittiin koko päivä lähinnä vanhassa kaupungissa. Kiitos risteilyn järjestäjille ja mukana olleille. Lähtisin uudestaankin!