sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Ystäviä, reissua ja valmistuneita töitä

Mä innostuin pitkästä aikaa maalaamaan tässä joku aika sitten. Tämä on mun talviaurinko. Pitihän se aurinko maalata kun ei se muuten näyttäydy. Omaksi iloksi vaan.  



Tässä nyt yritetään vähän ryhdistäytyä ja postata "hieman" useammin. Ystäväni Kaisu kävi kylässä ja vaihdettiin kuulumisia. On se aina niin piristävää tavata hyviä ystäviä. Sain Kaisulta kivan kassin, joka ei tällä kertaa ollut hänen tekemä, mutta kaunis kuitenkin ja nythän mä huomaan etten sitä kuvannutkaan sisällöstä puhumattakaan... Noh, sellasta sattuu. Syötiin feta-pinaattipiirasta ja salaattia ym.
3.2. oltiin porukalla Tallinnassa Katjun järjestämällä matkalla ja menomatkalla opeteltiin Mandalan virkkausta kärsivällisen opettajan avustuksella. Mä en oo koskaan aiemmin Mandaloita tehnyt ja se oli kyllä aika haasteellista (lue tosi). Mun Mandala on edelleen kesken, taitavimmat saivat omansa jo matkan aikana valmiiksi. Tässä synttärisankari komeilee kruunu päässään :)
 
Olihan siellä mukava käydä pitkästä aikaa, viimekertaisesta onkin mun kohdalla jo vuosi aikaa. Lankaostoksia tuli tehtyä Karnaluksissa. Angora2 on Liann longadista. Lähinnä tuota huopuvaa villalankaa ostin tossutarpeiksi.
Ja Wool & Wollenilta ostin nämä ihanat puserolangat. Tästä tulee mieleen kesä ja triojäätelö!
Virukeskuksessa on uudehko luomukosmetiikkaa myyvä putiikki ja sieltä ostin nämä tuotteet; ruusushampoo ja ravitseva käsisaippua. Seija tuli mun kyydissä ja sain kyytipalkaksi tämän ihanan pussukan, kiitos Seija :) Vaikka ei mitään palkkaa olisi tarvinnut antaakaan, nämä kyydithän hoituu näppärästi puolin ja toisin aina kun on sama matka :)
On täällä jokunen kässäkin valmistunut sitten tammikuun alun parin viikon neulontatauon jälkeen. Ystävälleni tuubihuivi, jonka hän sai eilen synttärilahjaksi ja itselleni parit sukat. Onpas epätasaisen näköistä tuo neuloa, pah.
Lanka: Lankamaailma, Vauva-lanka
puikko: 4, pyörö
Lanka: Opal reiselust
puikot: 3


Viime kesäkuussa ostin Katjun neulenyyttäreillä Puffalan lankoja ja yhden vyyhdin tätä herkullista sukkalankaa. Tätä oli kiva neuloa ja olis voinut tehdä vähän pidemmätkin varret koska lankaa jäi ihan reilusti. Mun koipi kun on vaan 36 kokoa. Ensin en tykännyt ja purin, mutta sitten tein kuitenkin sukat, näistä tulikin oikein Peppi Pitkätossun sukat, niin ovat eri paria :D


Lanka: Sportti-Puffa, Pink lady
puikot: 3


Kiitos ystävät mukavista hetkistä, näin niitä kivoja muistoja tehdään :)









lauantai 20. tammikuuta 2018

Katsaus loppuvuoteen

Ei hyvää päivää, tästä alkaa tulla jo tapa, että puolivuosittain tai ainakin neljännesvuosittain tulee päivitys, eh! Parannusta voi toki aina yrittää, mutta on parempi etten lupaa mitään, on ikävä antaa katteettomia lupauksia. Lankatilinpäätöstäkin oon tänään väsännyt ja jälleen on käynyt niin, että osa "kirjanpidosta" on taas jossain tuntemattomassa paikassa. Ja vaikka mä niin muka pidin ne liput ja laput samassa paikassa, voi voi. Ainakin parin huivin lankamäärät puuttuvat ja yhden pipon, mutta itseni tuntien sieltä puuttuu muutakin. Joka tapauksessa langankulutussaldo viime vuodelta on aika laiha, noin 6 kiloa ilmeisesti. Vaikka toisaalta mulla on kyllä monta isoa projektia kesken, niistähän niitä grammoja sitten tulee paljon kun esim. yhdet hihat valmistuvat...tidii. No se siitä. 

Loppuvuosi kului monenlaisessa riennossa ja osa kuvista on vanhassa kännyssä ja kun nyt pari päivää sitten otin uuden kännyn käyttöön, niin en tietenkään ollut muistanut pelastaa niitä kuvia. Auta armias tätä mun päätä! Ai mikä muistikortti?!?

Katju järjesti teekutsut 12.10. ja siellä oli taas niin mukavaa viettää iltaa. Tarjoilut olivat herkulliset ja seura mitä mainiointa. Kiitos Katju ja tytöt <3 

16.10. kävin pitkästä aikaa ystävälläni Kaisalla ja vaihdettiin 1.5 vuoden ajalta joulu- ja synttärilahjoja, köh köh. Kaisa oli tehnyt mulle aivan ihanan kauppakassin, samalla kaavalla joita ystäväni Kaisu on tehnyt, mä sitten tykkään tästä mallista. Se on "muovikassi" mutta kangasversio tietysti. Oikein pirtsakka, se on päässyt jo monta kertaa ostoskoriin mukaan. On kiva kun voi vaihdella kauppakassiakin eikä tartte aina sillä samalla mennä :) Sain mä sitten neulotut tossut, patalaput ja ihanaa saippuaa myös, kiitos Kaisa, kohta nähdään ;D
14.11. oltiin Marin luona ja ne kuvat nyt loistavat poissaolollaan, samoin kuten 29.11. Cafe Peroban pikkujoulukuvat. Harmi. Molemmissa oli kiva tunnelma.

30.11. oltiin Hausjärven kirkossa kuuntelemassa Hietasen perheen joulukonserttia. Oon tykännyt Pentti Hietasesta jo vuosia, mutta nämä tyttäret, voi ihme, kummallakin niin kaunis ääni, vaikka olivatkin hyvin erilaisia soinniltaan. Perheen äiti soitti pianoa ja lauloipa hänkin yhden kappaleen. Upea kokemus. Kiitos Hietasen perhe :)

14.12. olikin sitten isolla kirkolla ravintola Salutorgetissa Afternoon tea. Mua ei ollut kyllä sinne kutsuttu, mutta kun kuulin asiasta, niin änkesin mukaan. Kuulinkin sitten lohdullista informaatiota, "hyvien ystävien kesken voi kutsua itse itsensä mukaan", hihhih! Se oli niin ihanaa just ennen joulua, pieni ylellisyyshetki kaiken tohinan keskellä. Herkut tuotiin kerrosvadilla pöytään ja siitä sai sitten jokainen ottaa oman osuutensa. Kyytipojaksi ihanaa teetä ja vähän skumppaakin tottakai :) Kuvat taas niin surkeat, valaistus oli sen verran hämärä ja kun mun kameralla ottaa salamalla kuvia, niin ylivalottuvat pahasti. Uudessa kännyssä pitäisi olla superhyvä kamera, niin mielenkiinnolla odotan josko kuvien laatu jatkossa paranisi.
 
 
Jokunen valmistunut kutilus loppuvuodelta. Huivi Kaisulle synttärilahjaksi, vauvan kauluri naapurin pikkupojalle ja palmikkopipo Merin ystävälle.

.
Tämä vuosi on lähtenyt sellaisella rytinällä käyntiin, että tätä typykkää meinaa jo heikottaa. Jäärä jäi vuodenvaihteessa pois mun elämästä, tällä kertaa lopullisesti. Ei tullut suurena yllätyksenä, olin sitä jo aavistellutkin ja osannut odottaa. Se on nyt taakse jäänyttä. Mua ei kuitenkaan harmita että jaksoin sitä teatteria näin pitkään katsella. Sain varmuuden, että ei se paremmaksi muutu. Ainakin mä yritin parhaani ja se ei nyt vaan riittänyt. Toivon hänelle kaikesta huolimatta hyvää jatkoa. En ole katkera.

Lisää draamaa oli kuitenkin tulossa. Äitini vanhempi kissa Mökö on aina ollut vähän vaikea, ei mikään sylikissa ja hyvin omaehtoinen. Viime aikoina on ollut havaittavissa enenevästi ongelmia. Mitään sellaista tappelua ei kyllä aiemmin ole ollut. Pientä nahistelua kyllä, mutta kun on mennyt erotuomariksi, niin rähinä on loppunut siihen. Vaan nytpä ei loppunut. Äiti oli mennyt jo nukkumaan aittaan ja mä luin vielä kirjaa sängyssä. Tulikin sitten äkkilähtö keittiöön! Keittiön lattia oli täynnä karvapalloja ja Mökö huusi karmivaa huutoa, murisi ja sähisi. Ilme oli sellainen, että "tapan sut just". Huusin ja taputin käsiä kovaa, niin että herpaantuivat hetkeksi, sitten sain napattua Viirun syliin ja vein sen saunaan. Sitten hälyyttämään äiti paikalle. Mökö kiipesi keittiön kaapin päälle ja murisi äidillekin. Käpälä viuhui sellaista vauhtia, että oli parempi pysytellä kauempana. Yöllä kahden aikaan saatiin tilanne rauhoittumaan niin, että mun silitellessä saunassa Viirua (kehräsi reppana tyytyväisenä siinä vaiheessa), tuli Mökö lopulta itse alas ja lähti äidin perässä aittaan. Seuraavana päivänä vasta äidin pikkukissa Tipsu uskaltautui piilostaan. Se meteli oli niin kova, että reppana säikähti totaalisesti. Ei se kuitenkaan ohi ollut, Mökö puri seuraavana päivänä äitiä käteen pahasti, vaikka oli rukkaset käsissä. Mökön velihän sekosi jokunen vuosi sitten (kuulin omistajalta), eläinlääkäri epäili, että geeneissä saattaa olla jotain luonnevikaisuutta. Eläinlääkärin neuvoin päädyttiin siihen, että annetaan Mökön mennä, ikiuni oli raskas päätös, onhan Mökössä ollut hyvääkin, mutta se oli nyt ainoa oikea ratkaisu. Tilanne olisi jatkossa varmaan pahentunut entisestään. Mä vein Mökön eläinlääkärille ja itkin koko sen ajan. Ei se helppo tehtävä ollut. Edelleen se on paljon mielessä, mutta pahimman yli ollaan nyt jo päästy, sekä äiti että minä. Kissatkin ovat jo rentoja.
Kauniita unia Mökö.

Nämä kaksi kaverusta ovat jäljellä. Vasemmalla Tipsu ja oikealla Viirulainen. Kokoero on on valtava. Tipsu n. 4 kg ja Viiru 10.8 kg, hups. 

Useinhan asiat tapahtuvat ryppäissä ja niin ilot kuin surutkin kuuluvat elämään. Niiden kanssa pitää vaan oppia elämään, ei ole vaihtoehtoja. En oo juuri neulonut pariin viikkoon, mutta nyt on eilisestä asti taas puikot viuhuneet. Eikä mulla ole mitään hätää. Ihania ystäviä joita oonkin tavannut paljon ja uusia tapaamisia jo sovittunakin. Oikeastaan aika ihana tunne olla vapaa. Ja joudunpa lähtemään elämäni ensimmäistä kertaa helmikuussa sinkkubileisiin, jonne ystäväni on päättänyt mut raahata, iiks! Kyllä tästä noustaan ja nythän se oikea nousukiito vasta alkaakin ;) Oikein ihanaa alkanutta vuotta kaikille!

tiistai 24. lokakuuta 2017

Kässäristeily

Burdan järjestämä käsityöristeily oli 5.-7.10. ja mä olin siellä toista kertaa mukana. Netta pyysi mut hyttikaveriksi ja kyllä meillä riittikin juttua. Menomatkalla neulottiin ja juteltiin vielä hytissä aamu kolmeen asti ;) 

Anna oli taas tehnyt kivan huiviohjeen, mä sain huivin ihme kyllä valmiiksi jo ennen risteilyä. Tässä se on pingotettuna, en saanut mahtumaan kokonaan kuvaan. Aika kökkö kuva. Olishan siitä voinut ottaa kuvan kun on harteilla, mutta se jäi, joten tämä kelvatkoon. Tätä oli kiva neuloa ja toinen mokoma on jo puikoilla.

Ohje: Anna Verschik
Malli: Risteilyhuivi KAL

Tajusin vasta kotona, että en montaa kuvaa ottanut koko reissusta. Aika taisi lentää niin vauhdilla, ettei edes kameraa ehtinyt kaivaa esille. Onneksi ne muistot ovat tallentuneet ainakin omalle kovalevylle. Jos alkaa muisti pettää, niin sitten ne ovat mennyttä. 

Syötiin buffassa mennen tullen ja lisäksi meillä oli erikoisaamiaiset maksettu jo etukäteen, ruoat olivat hyvät ja monipuoliset. 

Tukholmassa liikuttiin kuuden hengen porukassa ja käytiin mm. lankakaupassa ja kyllä sitä vähän kummeksuttiin kun mä tulin sieltä ulos tyhjin käsin. Ihan tultiin otsaa kokeilemaan, että onko mulla kuumetta ;) Lankakauppa Litet Nystan, olkaa hyvät. Kiva kun siellä oli niin paljon valmiita neuleita esillä. Nuo alimmaisessa kuvassa olevat lankakakut oli herkullisia ja sellaiseen olisin ehkä saattanut sortua, jos hinta olisi ollut vähän alhaisempi...


Kävimme vielä kahvilassa ennen takaisin laivalle lähtöä ja jaettiin Netan kanssa jättipulla, siinä riitti syömistä kyllä kahdelle. Kyytipojaksi Lyx latte, vähän luksusta ;) 


Nuppu oli järjestänyt aivan ihanan mahdollisuuden ommella saumurilla mekko ja se kiehtoi mua tällä kertaa enemmän kuin langat. Nupun kankaatkin olivat niin ihania, että iski valinnan vaikeus. Sormi meinasi mennä monta kertaa suuhun kun surautin ekaa kertaa saumurilla, mutta onneksi nämä taitavat myyjät/opettajat auttoivat. Mä taisin olla se joka tarvitsi eniten apua ja oon todella kiitollinen kaikesta siitä avusta ja kärsivällisyydestä mitä sain osakseni. Ei tätä ihan tunnissa tehty ei. Tai siis moni teki, mutta mä en. 
Kankaan nimi on Sydäntalvi.
Kiitos Netta mukavasta matkaseurasta ja "aivopesusta", josta kerron ehkä myöhemmin... 

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Neuleretriitti 8.-9.9.



Anu, Katju, Liisa ja Mari olivat keväällä vuokranneet mökin Mikkelistä (muistaakseni) ja olivat siellä viettämässä viikonloppua neuleretriitin merkeissä. Mä sanoin Katjun kanssa jutellessa, että miksi te sinne asti lähditte, olisitte tulleet tänne mun luo; täähän on vähän niinku mökki eikä tarvitse edes vuokraa maksaa. Katju sanoi, että no syksyllä me sitten tullaan sinne ja siitä se ajatus sitten lähti. Hassua miten asiat vaan tapahtuu :) Mä olin just toivonutkin, että ystäviä tulisi enempi kylään ja ihan yökylään myös. Muutamassa tunnissa se aika hurahtaa niin äkkiä eikä ehdi tehdä paljon mitään. Vaikka äkkiähän se nytkin hurahti. Tässä tytöt tulossa autolla.

Mehän aloitettiin tietysti kuoharilla ja voileipäkakulla.
Tytöt toivat mukanaan melkoisen määrän tuomisia ja olin aivan myyty! Anun virkkaama suloinen kissa-patalappu, Katjun värjäämä gimalle-sukkalankku, Liisan virkkaama kukkaro/pussukka ja Marin tekemät aina niin ihanat korut ja silmukkamerkit. Kuoharia, suklaata, lakua ym. ja langat kesämekkoon! Mä olin tilannut ne, mutta sainkin ne sitten tuomisiksi! Voi että mikä runsauden sarvi, kiitos :D Niin ja kaunis kukka emalimukissa vielä!

Sitten me lähdettiin pihalle maalaamaan sukkalankkuja, se oli kivaa. Mä laitoin ensin lohen savustumaan ja maalasin sitten. Katju oli hommannut kaikki tarvikkeet meille. Liisan lankusta tuli syötävän ihana, kuin kesäinen marjahillo. Omaani en ollut ihan tyytyväinen, mutta voihan siitä ihan kivannäköistä jälkeä silti tulla.


 
Syötiin savulohta, perunoita mun perunapenkistä ja salaattia. Jälkkäriksi oli mansikkatäytekakkua. Yöpalaakin piti tehdä, mutta ei kuulemma mahtunut enää mitään pinkeisiin vatsoihin, paitsi ehkä vähän suklaata. 

Mehän tietysti neulottiin myöhään yöhön, noin kahteen asti ;) Aamulla jo maistui aamiainen. Lounaaksi oli pizzaa.
Välillä tietysti käytiin lampaita rapsuttelemassa ja tässä Katjun ottama hyvä kuva pojista. Lupu (musta) ja Hupu, oikealla näkyy vain vähän Tupun turkkia.
Viiru oli mielissään kun oli niin monta paijaamassa ;) Lopun päivästä makoili saunassa lauteilla, että vissiin vaati kuitenkin veronsa olla niin seurallinen, hihhih!

Toivottavasti tästä ei nyt jäänyt mitään kovin oleellista pois. Aikaa on vierähtänyt jo yli kuukausi, niin ei kaikkea ehkä enää muista. Kivaa meillä oli ja tästä tehdään taatusti perinne! 


Pari postausta olisi taas rästissä, täällä kun on niin paljon pihahommia, niin ei jouda työpäivän jälkeen juuri koneella istua eikä aina jaksa vaikka joutaisikin. Ensi viikolla on vaan ma-ti töitä ja sitten loppuviikko lomaa, jee! Että jospa ne rästit sitten saisi kuitattua, mutta mitään en lupaa enkä vanno.

maanantai 2. lokakuuta 2017

Repovesi

Työkaveri houkutteli lähtemään työpaikan järjestämälle virkistysretkelle Repoveden kansallispuistoon 2.9. ja hetken emmittyäni päätin lähteä mukaan. Virkistys ei kohdallani liene kovinkaan osuva termi, sen verran poikki olin pari seuraavaa päivää ja kävely oli aikamoista köpöttämistä. Ei silti kaduta yhtään, päinvastoin. Kokemus oli positiivinen yllätys; matkat, ruoat, opastetut retket ym. ja omavastuu ainoastaan kympin. Aamulla bussi oli odottamassa Hyvinkään sairaalan pihalla, lähtö klo 8 ja paluu illalla klo 20 jälkeen. Bussimatkat tietysti neuloin :) Oli myös mahdollisuus jäädä yön yli retkelle, jonne osa porukasta jäikin. 

Kauhu meinasi kangistaa jäsenet nähdessäni tämän riippusillan! Ylitin itseni ja könysin saareen, tutisevin puntein.Työkaveri otti kuvan kun oli jo aikaa sitten päässyt maihin. Riippusillalle saa mennä max 5 henkilöä kerrallaan.
Lapinsalmen riippusilta Repoveden omilta sivuilta. Klik.

Heti kättelyssä meitä odotti nokipannukahvit ja täytetyt bagelsit. Sitten lähdettiinkin tarpomaan. 

Olin jo henkisesti varautunut hirvikärpäsiin, mutta eipä niitä siellä näkynyt yhtään, huippua! No ei kai hirvetkään viihdy tuollaisessa vaikeakulkuisessa juurakossa. Ei siinä paljon maisemia ehtinyt ihailla kun piti koko ajan katsoa mihin astuu ettei putoa polulta.
Tässä on yksi oppaista Rami(?) ja hän kertoi todella kattavasti ja mielenkiintoisesti paikasta. Saaresta on löytynyt maan kerrostumista mm. ohran siitepölyä ja on pystytty todistamaan, että siellä on viljelty jo 2000 vuotta ennen meidän ajanlaskun alkua.
Maisemat olivat aivan huikeat!
 

Patikoinnin jälkeen saavuimme Kuutinkanavalle. Siellä on aikoinaan uitettu tukkeja.


Sitten lähdimme kanooteilla melomaan 3 km matkan. Mua pelotti aivan hirveästi, mutta ystävällisen oppaan avulla (Teemu?) pääsin turvallisesti kanoottiin ja sieltä pois. Muita varmaan nauratti, mutta ei se mitään. Melominen olikin tosi kivaa vaikka mua oli pelottanut se jo etukäteen hirvittävästi. Näin jo mielessäni kuinka hukun...mutta selvisinkin kuivin jaloin.
Täällä on kuulemma loistava akustiikka ja vastarannalla on pieni esiintymislava jossa konsertoidaan. Kivikko on Kyiden talvehtimispaikka. Maisema elää jatkuvasti, sillä lohkareita putoaa hetkenä minä hyvänsä lisää alas kivikkoon.


Lopuksi menimme jyrkkää nousua lähes koko matkan Katajavuorelle. Kivikkoa ja juurakkoa riitti jälleen. Pohkeet lauloivat valitusvirttä ja henki meinasi loppua. Selvisin kuitenkin pysähtymättä vaikka olinkin porukan viimeinen. Vaiva palkittiin, näköala oli upea, vaikkakin korkean paikan kammoa potevalle jo vähän liikaa.

Sitähän luulisi, että alastulo on helppoa, niin varmaan...Näitä rappusia riitti ja riitti.

Työkaveri otti tämän alemman kuvan jossa mä vedän jonoa perässäni. Osa oli jo päässyt alas asti. Kyllä, tuonne voisin lähteä uudestaan joku päivä. Kesällä siellä on kuulemma hirveä ruuhka, mutta keväällä ja syksyllä mitä parhainta patikoida. Ruokaakin siellä voi itse tehdä kun on useampi paikka missä voi grillata ym. Meillä nyt oli ruoka järjestetty muutoin niin ei tarvinnut huolehtia mistään. Kiitos HUS ja Sykkeen Kaikuja :)